Näyttelyn avajaiset keskiviikkona 3.9. klo 17-19
Lämpimästi tervetuloa!
Arja Sihvola on piirtänyt niin kauan kuin muistaa. Lapsena sanomalehtien valkoisiin marginaaleihin ja puotipapereihin. Koulussa innostus jatkui ja muutamasta piirustuskilpailusta tuli pikkupalkintokin. Lukioaikanaan hän piti taidekerhoa nuoremmille oppilaille.
Elämä kuitenkin toi eteen tilanteita ja vaiheita, jolloin kuville ei ollut aikaa. Arja Sihvola ehti kuitenkin kuvittaa kaksi kirjaansa: ”Narri, Piispa ja Lintu” sekä ”Narri, Piispa ja Sininen Kissa”.
Vuosilta Wang Liu Huon maalauskurssilla kertyi paljon erilaisia maalauksia, joista suurimman osan aiheena ovat kukat. Osa niistä kuvista on nyt esillä tässä näyttelyssä.
Kuvissa käytetty tyyli oli lähinnä kiinalainen gongbi-maalaus, jossa edetään viivapiirustuksen pohjalta yksityiskohtaisen tarkasti, annettuja ohjeita ja perinnettä seuraten.
Toinen, ehkä tunnetumpi, on xieyi-maalaus, joka muistuttaa enemmän länsimaista modernia vesivärimaalausta. Vaikka xieyi-maalauksessa siveltimenvedot näyttävät kevyiltä ja vapailta, siinäkin on tarkat sääntönsä.
Kaikki alkoi pudonneesta paperikääröstä
”Jokin kiinalaisessa tussimaalauksessa oli lumonnut minua pitkään. Maisemat, joissa oli korkeita vuoria, lintuja ja pilviä, ihmiset hyvin pieninä tai näkymättömissä. Olin katsellut maalauksia kirjojen sivuilla ja Ihmetellyt niiden tarkkuutta, tasapainoa ja hiljaisuutta.
Sitten elämässäni tapahtui yllättävä, tärkeä kohtaaminen. Olin tulossa kävelyltä ja nousin kotipihalleni vieviä portaita. Niitä nousi samaan aikaan nainen, jonka kassin päältä putosi äkkiä ohut paperikäärö ja alkoi vieriä alas portaita. Kun kiirehdin ottamaan käärön kiinni, se avautui ja edessäni oli kaunis kiinalaistyylinen maisemamaalaus.
Selvisi, että nainen oli tulossa maalauskurssilta. Enempää ajattelematta kysyin häneltä, voisinko päästä mukaan ryhmään. Nainen hymyili ja lupasi kysyä opettajalta, kiinalaiselta Wang Liu Huolta, haluaako hän ottaa mukaan aloittelijan. Muut ryhmässä olivat maalanneet jo pitkään.
Pääsin mukaan sillä ehdolla, että sain ensin alkeisopetusta tapaamaltani naiselta. Opettelin erilaisia siveltimenvetoja ja oivalsin, että myös värejä käytettiin. Aiheita olivat pääasiassa maisemat, kukat ja linnut. Maalasin Wang Liu Huon ryhmässä kolme vuotta ja nautin niistä sunnuntai-iltapäivistä jotka vietin hänen oppilaanaan.
Ryhmässä kaikki maalasivat samaa aihetta, samaan aikaan. Tekijä ei ollut tärkeä, vaan aihe. Omaa vapaata ilmaisua tavoittelevalle se olisi tuskin ollut mieleistä. Minulle tunnit olivat kuvameditaatiota, kärsivällistä, keskittynyttä työskentelyä, jossa tärkeintä oli kuva. Siinä oleva tyhjän ja täyden tilan tasapaino, kukan, lehden tai perhosen hetken kestävästä kauneudesta kertominen.”
Arja Sihvola
